torstai 15. lokakuuta 2015

Pastaa ekan kerran




Siinä se nyt on. Tästä on haaveiltu tovin aikaa. Siks mä menin ja ostin sen mun ihanalle miehelle synttärilahjaks. Tää ruoanlaitto kun on meille välillä yhteinen harrastus. Jännittää eka kerta. Pastan teosta on kuultu niin monta tarinaa, ja nyt syntyy mun eka...



Mun visio ekasta kokeilusta on ricotta- pinaatti raviolit ja kurpitsakastike, joten eikun kurpitsat paahtumaabn uuniin.





Kurpitsat oli uunissa 40 minuuttii 200 asteessa. Hyvä paahde pinnassa, ja pehmee sisusta.


Sit vielä kattilaan, ja mukaan mausteet ja tilkka vettä. Chiliä ( vain hieman), kanelia. suolaa, muskottia ja mustapippuria. ja sokeria.


Blenderiin, ja makujen maisto. Lisäsin ruokakermaa, parmesan juustoa ja worchester kastiketta. Ja omenaviinietikkaa.Soosi valmiina, ja voi siirtyy itse asiaan.


4,5 dl durumvehnäjauhoja ja 3 kananmunaa. leivotaan pöydällä taikinaks.


Pikkuhiljaa hyvä tulee.


Mies vaivaa, vaivaa, vaivaa, ainakin 20 minuuttii, ja mikä ihana taikina siitä syntyi.



Hirvee ainut kuva. Mut sillä aikaa mä tein täytteen ravioleihin. 250 g ricottajuustoo, 150 g pakastepinaattii, parmesan juustoa, 1 muna, suola, mustapippuri, muskotti, ja vähän tryffeliöljyä joka tuotiin reissultamme Italiasta, Toscanasta.


Tästä määrästä taikinaa oli hyvä määrä ottaa 1/4, ja se koneeseen. Eka vedettiin se 0 asetuksella kaks kertaa läpi, ja taiteltiin välissä kolmeen osaan. Sit viel kaks kertaa samalla paksuudella. Sit aina yks kerta läpi yhä ohuemmalla välityksellä, kunnes luku näytti 7.


Hyvin onnistu, ja taikina pysy kasassa. Tuntuu hyvältä.




Sit vaan pöydälle, ja täytteet päälle. Kostutus vedellä ympäriltä et pysyy kiinni, ja taikina päälle.


Yritettiin saada kaikki ilma pois, mut se oli vähän hankala vaihe. No katsotaan mitä tulee.


Italiasta ostin myös tän pastamuotin, joka osoittautui hyväksi ostokseksi.



Kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Mä keitin 4 minuuttii, joka oli näille ihan just sopiva aika.



Ruoan kans valittiin Toscanasta kolmen sisaruksen viinitilalta tuotu viini ( Fattoria di Fugnano. San Gimignano ). Oltiin tilalla maisteltu tätä viiniä nimenomaan pastan kans, joten sopii varmasti hyvin.


Alkuruokana syötiin lohicarpachio parmesaanilla ja vinegretillä höystettynä. Ja valkosipulileipää.



Ja sit HUIPPU. Tää niin onnistu. Mmmmmmmmmmm. Ihanaa kun eka kerta onnistuu. Varmasti kokeillaan uudestaan, ehkä eri reseptillä.



Täytettä oli sopivasti (1 tl). Maku viipyilee vieläkin mun suussa.




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti