perjantai 15. joulukuuta 2017

Sisilian ruokia


Tervetuloa Sisiliaan...







Cannoli Taorminasta.

Cannolit - cannoli siciliani - ovat makeita tötterön muotoisia leivonnaisia. Cannoli on tärkeä osa sisialaista ja italialais-amerikkalaista ruokaperinnettä. Cannolit täytetään usein ricotta-juustolla, mutta myös mascarponea, tuorejuustoa tai kermavaahtoa voi käyttää.




Siinä muutakin makoisaa.



Marsipaanista saa monenlaista muotoa väännettyä.



Saiskos olla pastaa...






Ainoat asiakkaat oltiin ravintola Grotta di Ulissessa Taorminassa. Turistikausi näin marraskuussa ei ole parhaimmillaan.








Sprizit alkuun.



Näyttää simppeliltä, mitä se onkin...ja niin maukasta.



Pastaa vongole, ainainen herkku. Simpukat tuo valkosipulin ja mausteiden kanssa mahtavan makuelämyksen.



Kaikki meni.



Espressot jälkkäriks.



Eka kerta, kun ei Italiassa( Sisiliassa) tullut maistettua jäätelöä.



Toreilla on ihanaa.



Viikunaopuntia eli viikunakaktus on kaktuslaji, joka on tärkeä maatalouden viljelykasvi kaikkialla maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla.




Keräsin niitä itsekin...



...ja söin. Otin myös siemenet talteen, ja kotona laitoin purkkiin kasvamaan.



Haluan myös laittaa muutaman kuvan villiyrteistä, joita kasvaa millon missäkin.
Kuten marunaa.





Tästä en nyt ole ihan varma. En siis maista.



Villifenkolia kasvoi vaikka missä, ja sitä käytettiin paljon. Ihanaa.





Oreganoa.



Kummisetäelokuvan maisemissa Savocassa, tuli pieni nälkä.



Bruscetta maistui olusen kanssa.



La Buca on komealla paikalla Taorminassa.






Melkolailla tyhjää täälläkin. Lounaalle tultiin.



Marinoitua mustekalaa alkuun. Puoliksi otettiin, kun annokset on aika isoja.



Otin gnocceja rucola- ja gorgonzolakastikkeella.

Gorgonzola on italialainen lehmän täysmaidosta valmistettu sinihomejuusto. Juusto on saanut nimensä Italian Lombardiassa sjaitsevan Gorgonzolan kaupungin mukaan, jossa sitä on valmistettu jo 1600-luvulta alkaen.




Maukasta.



Miehelle raviolit.



Marsipaania ikkunassa.



Limoncellon tekoa opeteltiin.

Limoncello on sitruunalikööri, jota tuotetaan eteläisessä Italiassa erityisesti Napolinlahden ja Amalfin rannikolla mutta myös Sisiliassa ja Sardiniassa. Limoncello tehdään sitruunasta, sokerista, alkoholista ja vedestä.

Kopioin tähän uhden ohjeen, joka oli aikalailla sellainen, jonka opimme.


Limoncello
  • 5 dl kirkasta alkoholia. (yli > 40% vahvuista. Mitä vahvempaa, sen parempaa)
  • 5 luomusitruunan raastetut kuoret
  • 4 dl vettä
  • 3 dl sokeria.
Raasta sitruunoiden kuori. Vältä valkoisen kuoren osan joutumista mukaan. Laita kuoret kannelliseen lasipurkkiin ja kaada kirkas alkoholi päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa 2-3 viikkoa.
Tekeytymisen jälkeen siivilöi alkoholi. Kiehauta vesi ja liuota sokeri siihen. Anna liemen jäähtyä. Yhdistä suodatettu alkoholi ja sokeriliemi litran lasipulloon. Anna limoncellon tekeytyä vähintään viikon ajan jääkaapissa. Säilytä pulloa jääkaapissa, ja tarjoa se aina jääkylmänä.



Tässä sitä on tarjolla.






Tais tulla syötyä lämmin leipä.



Torin tarjontaa.



Papuja on. Ja monenlaista.








Vihannekset on joskus ihan ylihyvän värisiä.






Punainen kukkakaali oli korjattavissa juuri nyt, kuten parsakaalikin.





Sprizit ja naposteltavaa. Aina tuli juoman kanssa jotain.





Päiväkävelyllä Naxoksessa. Lounaalla matkakumppanien, Lauttasaaresta, kanssa.



Söimme kalakeiton.



Ja sitten taas leivoksia. Sisilialaiset tykkää kovasti makeasta.















Kyllä nyt on kuvaaja ollut huolimaton.




Ricottaraviolit voi-salvia kastikkeella.



Makeita paloja ruoan päätteeksi.



Ihana.



Ja taas torille. Tässäkin villifenkolia  fenkolien keskellä.
















Merellinen salaatti.



Puoliks.



...ja pitsa myös.










Leipää aina tarjolla ruoan kanssa.



Ja eikun pastaa...



On se vaan hyvää.



Siitä päästäänkin pastaoppiin.



Kaktukset väliin siksi, et oon kade miten vaivattomasti pastan rullaus onnistuu kokilta, joka todennäköisesti on tehnyt tätä koko ikänsä. Niin.



Polkupyörän piennan ympärille yritetään...



Joko onnistuu...



No, ei ihan priimaa tullut.



Kolmella liikkeellä oli kotipastarulla valmis.
Syötiin sit illallisella näitä.



Kiva kyltti vai mitä?



Yhtenä päivänä suhailin yksin kaupungilla, ja päädyin syömään La Grotta Azzurraan.














Kiva katsella kokin työskentelyä. Hän on myös kalastaja.



Tortelliinit pinaatti- ricotta täytteellä. Parmesanit päälle.

Tortelliinit on eräs pastalaji, jotka ovat renkaan muotoisia ja jotka ovat yleensä liha- tai juustomassalla täytettyjä. Se on tyypillinen bolognalainen pastalajike, joka tarjoillaan yleensä in brodo eli lihaliemellä.



Aivan ihanaa. Kaikki meni.



Eikä se siihen loppunut. Kalaa vielä. Jonka kokki on kalastanut. Hei.



Perkaako rouva, vai perkaanko minä kysyttiin. Hän perkasi.





Niin oikein oli kala kypsennetty, kuin vain voi.




Väliin kuva mieheni caponatasta eli sisilialaisesta munakoisomuhennoksesta.



Suussa sulava jälkkäripommi.



Suljettu paikka rannalla. Teki mieli kahvia ja mentiin avoimesta ovesta sisään. Joku raksamies tuli myös, ja kertoi että paikka on suljettu ja he keittävät täällä kahvit välillä. Maistuisko teille espressot?
No maistui. Kiitos, kiitos.



Käveltiin aika paljon, joten taas iski nälkä, ja ainoina asiakkaina taas oltiin ihanassa paikassa.



Näkymä huumaa.





Tagliatelle pastaa, perus tomaattisella kastikkeella. Oikein maukasta.



Ja ne ravut.



Syömässä Syrakusassa.

Syrakusa on kaupunki Italiassa Sisilian itärannikolla. Se on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on runsaat 120 000 asukasta. Kaupungissa on useita historiallisia nähtävyyksiä.



Ravintolan nimi hukassa.



Niinkuin näkyy...ainoina ollaan taas. Pariskunta, jotka olivat aika nuoria, töissä.





Aijaijai...



Kadulle juuri kootaan myyntiä.



Ja sitten Pandoro, joka on perinteinen italialainen joulun ajan leivonnainen, kotoisin Veronasta. Sen alkuperä ei ole täysin selvä: joidenkin mukaan resepti tulee Itävallasta, jossa tuotettiin niin sanottua Wienin leipää. ... Yhdessä panettonen kanssa pandoro on yksi Italian tyypillisimmistä jouluherkuista.



Oltiin picknikillä kahvilassa, koska oli luvattu sadetta täksi päiväksi.
Lopuksi saatiin todellakin pandoroa, joka maistui paaaaljon, paljon paremmalta kuin kuvittelin. Kevyt ja ilmava. Maukasta.Tästä innostuneena otin selvää reseptistä. Tällaisen löysin, ja todellakin aion kokeilla, mutta viimeistelen pelkällä tomusokerilla, koska se maistui minulle tässä kahvilassakin, enkä erityisesti pidä ylimakeista leivonnaisista.

PANDORO - ITALIALAINEN JOULUHERKKU
Buon Natale!

Italialaisen joulun perinteinen jälkiruoka on panettone-leivonnainen tai sen pohjoisitalialainen serkku pandoro, jotka tarjoillaan makean kuohuviinin kera. Pandoron resepti on veronalaisleipurien tarkoin varjelema salaisuus, mutta tämä resepti löytyi veronalaisesta perinnekeittokirjasta.

500 g hienoja vehnäjauhoja
150 g sokeria
200 g voita
40 g (olut)hiivaa
5 kananmunaa
vaniljatanko
1/2 appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori
kuorrutukseen:
50 g voita
50 g kaakaovoita
pölysokeria
Valmista taikinajuuri sekoittamalla hiiva, 90 g jauhoja, yksi munankeltuainen ja 10 g sokeria suuressa kulhossa. Peitä leivinliinalla ja anna levätä lämpimässä paikassa 3-4 tuntia.
Sulata vesihauteessa 30 g voita ja alusta siihen 150 g jauhoja, 70 g sokeria ja 2 munankeltuaista. Lisää siihen aiemmin valmistamasi taikinajuuri, vaivaa ne käsin huolellisesti yhteen ja anna taikinan levätä pari tuntia.

Lisää taikinaan loput jauhot, 50 g sokeria, 30 g pehmeäksi sulatettua voita, 2 kokonaista munaa, halkaistun vaniljatangon sisältä rapsutetut siemenet sekä appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori. Vaivaa taikina hyvin ja anna levätä vielä pari tuntia.

Vaivaa noussut taikina uudelleen. Kauli se sitten levyksi, jonka keskelle laitat lopun pehmeän voin. Käännä taikinan reunat voin päälle, kauli paksuhkoksi levyksi ja käännä ja kauli taikinaa vielä pari kolme kertaa. Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja toista äskeinen operaatio vielä pari kertaa.

Lopuksi pyöritä taikina palloksi ja laita se voideltuun korkeaan kakkuvuokaan (pandoro-vuoka on korkea 8-sakarainen tähtivuoka). Taikinaa ei pidä olla enempää kuin vuoan puoleen väliin. Anna taikinan nousta vuoassa lämpimässä paikassa, kunnes se on noussut vuoan reunaan asti.

Laita noussut pandoro uuniin. Paista sitä ensin 200 asteessa 15 minuutin ajan ja sitten 175 asteessa puoli tuntia.

Anna pandoron jäähtyä vuoassa. Kumoa jäähtynyt pandoro ja kuorruta se halutessasi pölysokerilla: voitele leivonnaisen pinta sulatetun voin ja kaakaovoin seoksella ja siivilöi sen päälle reilusti pölysokeria.
Buone feste!


 Tätä kakkua ei tehdä hujauksessa. Reseptiin täytyy perehtyä.



Sateisena (vähän), päivänä piti mennä ruoan jälkeen kahville. Tällainen seinäkaakelijuttu tässä paikassa.



Otinkin sitten granitan. Vadelma- sitruunan.
Kahvilan pitäjä katsoi ehkä vähän kummissaan, kun ilma oli aika viileä, ja granita on lähinnä kesän viilentäjä. Se sisältää vettä, sokeria ja makuaineita, jotka jäädytetään "sohjoksi". Siis perusohje.



Viimeinen lounas tapahtui Ciclope ravintolassa, josta olimme kaksi viikkoa kulkeneet ohi, ja aina ajatelleet, että joku päivä tuonne.






Ei ole totta. Tässä se nyt on. Spaghetti aggiugme e mollica. Anjovista ja leipämurua, köyhän parmesaania. Aivan paras tällä matkalla.

Tässä yksi resepti jota todellakin aion kokeilla.

4 annosta
– pari viipaletta leipää
– fenkoli
– sipuli
– pinjansiemeniä
– anjovista/sardiinia
– sahramia
– rusinoita
– spaghettia
Tee ensin leipämuru pilkkomalla leipä pieneksi. Voit hoitaa homman joko veitsellä tai monitoimikoneessa. Levitä murut uunipellille ja paahda 175-asteessa niin, että leivästä tulee rapeaa. Varo ettei leipämuru pala, paahtuminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Voit myös paistaa murut pannulla, ja lisätä vähän anjovista, että murut maistuvat.
Pilko sitten sipuli ja fenkoli ja kuullota niitä pannulla öljyssä niin kauan, että fenkolikin pehmenee. Paahda odotellessasi pinjansiemenet kuivalla pannulla. Keitä myös pasta hyvin suolatussa vedessä kun fenkolit ja sipulit alkavat olla pehmeitä.
Lisää sitten pannulle anjovikset tai sardiinit, pinjansiemenet ja rusinat. Mausta sahramilla ja tarkista maku. Voit lisätä tarvittaessa hieman pippuria tai suolaa.
Kippaa keitetty spaghetti pannulle, sekoita kaikki hyvin keskenään ja ripottele valmiin annoksen päälle leipämurua. Ja paljon.



Alkuun bruschettat tomaatilla.

Bruschetta [bruˈsketta] on alun perin Italiasta tuleva alkuruoka. Se on molemmin puolin avotulella tai grillissä paahdettu leipäviipale, johon on hierottu valkosipulia, lisätty kostukkeeksi oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Variaatioita kyllä löytyy, mutta tomaatilla taitaa olla yleisin. Ja on raikas.




Siinä se on. Aivan täynnä anjoviksen makuista rapeaa leipämurua.



Ei mikään kevyt herkku, mutta herkku se on.



Kahvimutteripannun ostin. Tän pienemmän. Espressoa varten. Alessin.



Hienot kaulimet näin, olisko pastakaulimet.




Surkee kuva, mut tyllia pursottimeen. 12 kpl markkinoilta 10 euroa, ja hyvä laatu. Teen jutun pursotuksista myöhemmin. Sitä odotellessa tässä mainosvideo, ja hei, ihan samat terät.


tyllat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti